Terapianeulontaa

Joskus on mukava neuloa jotain sellaista, mikä vaatii vain vähän ajattelutyötä. Tällaiseen työhön sopivat paksut puikot ja aina oikein -neule. Työ etenee kuin itsestään ja neulominen tuntuu todella rauhoittavalta. Tämän postauksen raitapusero on juuri tällainen terapianeule.

Ennen Tour de Sockin ensimmäistä kierrosta aloitin neuloa tätä puseroa. Vaikken kovin kilpailullisesti sukkien neulontaan suhtaudukaan, niin muutaman päivän ajan neuloin niitä tosi paljon. Sitten kun sukat olivat valmiit, olivat kädet ja pää tyhjät ja tarvittiin jotain helppoa neulottavaa. Sainkin tämän puseron valmiiksi ennen toisen kierroksen alkua.

Langat ovat todella vanhaa perua, osittain kertaalleen neulottuja. Siniset langat ostin toppia varten joskus reilut 20 vuotta sitten. Silloin olin siinä uskossa, että minun täytyy käyttää aina vähän pienempiä puikkoja kuin vyötteessä sanotaan, eli tälle langalle numeron 3 puikkoja, jotta saan tarpeeksi napakan neuleen aikaan. Aloitin lisäksi topin pitsineuleella, mikä on tuhoon tuomittu idea buklee-langasta. Neule eteni hitaasti ja pitsikuvio ei näkynyt, joten työ jäi pahasti kesken. Jossain vaiheessa sitten purin sen.

Vaalea, pastellisävyinen puuvillalanka on myös parikymmentä vuotta sitten jostain alennuskorista hankittua. Siitä olin aloittanut neuloa tyttärelle puseroa, samoilla virheillä kuin tuosta sinisestä langasta. Liian pienillä puikoilla neuleesta tuli jäykkää eikä se koskaan valmistunut. Tyttökin ehti kasvaa ulos keskeneräisestä puserosta, joten neule meni purkuun.

Tällä kertaa neuloin puikoilla nro 6 pyöröneuleena sileää neuletta. Kummastakin langasta tulee mielenkiintoinen pinta ilman pitsineulettakin, joten unohdin kaikki mallineuleet. Annoin neuleesta tulla vielä näilläkin puikoilla löyhää. Raitoja aloin tehdä, koska sininen lanka ei yksinään olisi riittänyt. Tässä ei mikään Suomi 100 -idea ole ollut mukana, vaikka vähän siltä näyttääkin.

Suunnitelma hahmottui työn edetessä. Aluksi ajattelin tehdä yläosasta ihan vain suorat kappaleet, mutta matkan varrella muutin mieleni ja tein puseroon lyhyet hihat, jotka yhdistin alaosaan ja neuloin kaarrokkeen yhtenä kappaleena. Ja niin nämäkin langat tulivat vihdoin käyttöön! Tämä oli lisäksi oikein hyvää vastapainoa sille, että sukkakisassa annettuja ohjeita pitää noudattaa tosi tarkasti.  

Tour de Sock - ensimmäinen etappi

Olen useamman kerran seuraillut sukanneulontakisoja sivusta ja harmitellut sitä, etten ole ehtinyt ilmoittautumaan mukaan. Tänä vuonna onnekseni Tour de Sock alkoi normaalista aikataulustaan myöhässä vasta heinäkuun puolivälissä ja minäkin ehdin siihen mukaan. Ilmoittauduin tosin vasta pari päivää ennen viimeistä ilmoittautumisajankohtaa, mutta mukana ollaan.

Ensimmäinen etappi alkoi lauantaina 15.7. klo 14. Tuohon aikaan olin Porin Jazzeilla enkä viitsinyt Kirjurinluodolle ottaa lankoja ja puikkoja mukaan, joten tiesin jo etukäteen, että ensimmäisellä kierroksella en ihan kärkikahinoihin yltäisi. Muutenkin tavoitteenani on olla mukana ja tehdä sukat ihan rauhalliseen tahtiin. Totta kai olin tarvikkeet mukaan Poriin ottanut ja yöllä majapaikkaan saapuessa aloitin toisen sukan ja neuloin muutaman kerroksen! Ja kotimatkalla autossa neuloin tietysti koko ajan.

Ensimmäisen etapin sukkien mallin nimi on Fins eli evät ja sen on suunnitellut Sarah Bordelon. Sukat neulotaan kärjestä aloittaen ja niissä on helposti muistettava mallineule. Sukkien jippona on se, että ennen varren neulomista sukat näyttävät kaikkea muuta kuin sukilta!

Kuvassa kantapäät ovat yläreunassa ja varsi neulotaan apulankojen kohdalle. Valitsin kooksi L-koon, koska ajattelin, että sukkien on syytä mahtua jollekin, esim. itselleni ja olen aika isojalkainen. Tämä ei tietysti nopeuskisassa ole kovin järkevää, koska joka kerroksella on monta silmukkaan enemmän neulottavana kuin pienemmässä koossa. Käyttämäni lanka oli myös aika ohutta ja puikot minulle pienet eli 2,5. 

Sukan varsiosa on melko pitkä ja tässä L-koossa juuri omaan jalkaani sopiva, pienemmällä silmukkamäärällä varresta olisi tullut liian tiukka. Varrensuun evät olivat aika hitaita tehdä enkä ole yhtään varma olisinko sellaisia itse sukkiin suunnitellut. Kilpailussa on kuitenkin tehtävä sukat ohjeen mukaan, joten evätkin oli väkerrettävä. 

Tiistaina päätin, että tänään saan nämä sukat valmiiksi. Se ei ihan onnistunut, meni vähän keskiviikkopäivän puolelle. Kello 1.48 lähti sähköpostini, jossa olivat liitettynä vaaditut kuvat kilpailusukista. Sijoitukseni kisan ensimmäisessä osassa on 176., mikä on mielestäni ihan kelpo sijoitus, kun mukana on 1700 ilmoittautunutta. Suomalaiset ovat todella hyvin edustettuina, sillä meitä on mukana 254, mikä on toiseksi eniten heti yhdysvaltalaisten (938) jälkeen. 

Seuraava etappi alkaa tiistaina 25.7. ja langat on jo siihen valmiiksi katsottuna. Maltan tuskin odottaa uutta mallia!

Heinäkuu on sininen

Heinäkuun väriksi valitsin sinisen, koska mustikat yleensä kypsyvät heinäkuussa. Tänä vuonna ei ainakaan vielä pääse mustikoita keräämään, mutta onhan sentään välillä näkynyt sininen taivas! Tämä on Vuosi väriterapiaa -haasteen heinäkuun postaus.

Esittelen tässä postauksessa pari juuri valmistunutta sinistä käsityötä. Ensimmäiseksi tulevat sukat, jotka on neulottu Novitan Ajaton-langasta. Tuo lanka on akryylia ja en muista, olenko koskaan aikaisemmin neulonut sukkia akryylilangasta. Sukkien saaja ei voi pitää villaisia sukkia ainakaan paljaassa jalassa, joten näiden ei ainakaan pitäisi kutittaa.

Aloitin sukat viime viikolla, kun olimme viettämässä viikkoa mökillä. Joskus kevättalvella varasimme vuokramökin heinäkuun ensimmäiseksi viikoksi. Ajatus oli, että silloin ainakin olisi lämmintä. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee, sillä tämä kesä on ollut harvinaisen kylmä. Viime viikon torstaina ei lämmintä ollut ihan kymmentäkään astetta. Kävimme silloin kaupassa ja ostin sieltä pari kerää lankaa ja numeron 2,5 sukkapuikot. Oikeastaan tuota lankaa olisi pitänyt neuloa isommilla puikoilla, mutta kun sekä numeron 3 että numeron 3,5 sukkapuikkoja on ennestään kahdet, niin ostin vähän pienemmät. Hyvin työ sujui niilläkin. Ohje on Ravelrysta nimeltään Petty Harbour. Ohjeen mallineule oli helppo ja sukista tuli kivannäköiset. 

Toinen heinäkuun sininen käsityö on alla olevan kuvan neuletakki. Takin malli on oma ja aion ottaa siitä parempia kuvia ja kirjoittaa ohjeen Ravelryyn, kunhan ennätän. Takki on neulottu Rose Mohair -langasta, jota olen hamstrannut joskus alennuskorista ilman mitään suunnitelmaa siitä, mitä langasta tekisin. Tuohon neuletakkiin en antanut itselleni lupaa ostaa uusia lankoja, joten otin kaapin kätköistä langat käyttöön. Koska halusin tehdä takista niin pitkän kuin viidestä kerästä saa, aloitin työn hihoista. Neuloin hihat pyöröpuikolla yhtä aikaa ja jatkoin sitten samalla yläosan vaakasuuntaan. Silmukoin kappaleet takaa yhteen ja poimin alareunasta silmukat ja aloin neuloa helmaosaa. Pitsimalli oli löytö Pinterestistä. Todella yksinkertainen, käytännössä yhtä yhdeksän silmukan kuviota siirretään edestakaisin. Tällä takilla tulee varmasti olemaan käyttöä.