Hej! Olen Gunilla. Alun perin olen Ruotsista, mutta tullut Suomeen jo 1970-luvun alkupuolella. Nukkeäitini Memmu sai minut silloin matkatuliaisena. Hän oli kuitenkin silloin jo sen verran iso tyttö, että minä päädyin pitkäksi aikaa kirjahyllyn päälle istumaan yhdessä virolaisen Urven ja norjalaisen Lindan. kanssa. Niillä kahdella oli kansallispuvut päällä, mutta minähän olin paljon muodikkaammin pukeutunut.
Tässä kuvassa minulla on päällä alkuperäiset vaatteeni. Helma on lyhyt niin kuin kaikilla 1970-luvun alussa oli. Vaikka nukkeäitini teki paljon nukenvaatteita, niin minä en koskaan saanut uusia vaatteita. Aikojen kuluessa nukkeäitini sai oikeita lapsia ja minut annettiin heille leikkiin. Tosin en oikein siinäkään kilpailussa pärjännyt, pojat eivät nukeisa välitä ja tytöillä oli sitten ihan muut lempinuket, Baby Bornit, Barbiet ja Bratzit.
Kerran sitten nukkeäitini kiersi jotain vanhojen kirjojen tapahtumaa, ja sieltä löytyi Mary Oljen kirjoittama kirja Lapset langoista tekevi. Se oli hänelle hyvin nostalginen kirja, koska hän oli sitä jossain selaillut lapsena. Hän halusi ehdottomasti tehdä kirjan kannessa näkyvän Eeva-nuken vaatteet. Kohteeksi päädyin minä, Gunilla. Olen paljon pienempi kuin kirjan Eeva-nukke, olen vain 28 cm pitkä ja kirjan Eeva on 40 cm pitkä mollamaija. Näin pienelle ja sirolle kuin minä piti ohjeita muokata paljon.
Sain villalangasta neulotun kerraston. Ei kyllä oikein muodikas, mutta kun vihdoinkin sain jotain uutta, niin menetteleväthän nämäkin.
Mekko on osittain kansikuvan ohjeen mukainen, mutta hihoja siinä ei ole. Ja etuosaan on kirjottu kukkasia. Mekosta tuli aika pitkä, mutta ei se haittaa. Lisäksi sain pitkät villasukat.
Kirjassa on ohjeita virkkaamalla ja neulomalla tehtyihin nuken vaatteisiin, leluihin ja pieniin lahjoihin äidille. Kirja on tarkoitettu lapsille, mutta nukkeäitini mielestä se olisi kyllä nykylapsille vaativa. Ohjeet kun eivät ole ihan tarkkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti