Kalevala-peitto

Viime vuonna elokuun lopulla osuin löytämään Suomi 100 -teemalla virkkausprojektin, jossa virkattiin palapeittoa Kalevalan innoittamilla aiheilla. Aloitin tämän Kalevala CAL-peiton innostuneena, sillä halusin samalla päästä eroon suureksi kertyneestä Seitsemän veljestä -lankojen jämistä. Ensimmäiset palat virkkasin nopeasti ja opin paljon uusia virkkausjuttuja. Osa paloista oli kivoja virkata, osa vähemmän kivoja, mutta työ kuitenkin eteni.

Kalevala-peiton palojen suunnittelijoita oli monta ja jokaisella oli hiukan erilainen tapa kirjoittaa virkkausohje. Tämä vaivasi minua, joka olen kyllä virkannut paljon, mutta kaikkein mieluiten virkannut kaavioista enkä kirjoitetuista ohjeista. Ohjeissa oli kyllä riittävästi kuvia, joten pysyin mukana. Tein kirjavaa peittoa ja useimmissa paloissa oli värinvaihtoja jopa epämiellyttävän monta. Päättelin jokaisen palan saman tien, koska kokemuksesta tiedän, että on vihoviimeistä päätellä valmista työtä yhteen menoon kyllästymiseen asti.

Työn tekeminen tyssäsi palaan nimeltä Tuonelan joutsen. Jostain kumman syystä tuo nimi oli niin pahaenteinen, etten pystynyt sitä aloittamaan. Loikkasin yli ja jatkoin seuraavilla paloilla. Pohjolan häät -palaan työ sitten jäi pitkäksi aikaa. Tein muita käsitöitä ja odottelin uutta kiinnostusta palaprojektiin. Langan loputkaan eivät lopulta riittäneet, ostin useammankin kerän seiskaveikkaa lisää, jotta pystyin tekemään peiton valmiiksi.

Lopulta virkkasin kuitenkin myös Tuonelan joutsenen. Mummoni kuoli joulukuun alussa ja Tuonelan joutsen on hänen muistopalansa. Mummoni oli kova tekemään käsitöitä. Hän virkkasi useita sängynpeittoja ja neuloi sukkia. Vielä 99-vuotissyntymäpäivänään hän jakoi toisille itse neulomiaan sukkia.

Osan viimeisistä paloista vaihdoin Bonus-paloihin ja ihan viimeisen palan virkkasin isoäidin neliönä. Palojen yhdistämiseen oli oma mallinsa ja siihen piti käyttää ohuempaa lankaa. Olin ostanut sitä varten harmaata Nallea, mutta minua ei yhtään viehättänyt ohjeen mukainen palojen liittäminen. Siinä törmäsi myös siihen, että eri palojen reunoissa oli eri määrä silmukoita. Virkkasin palat reunoista kiinteillä silmukoilla yhteen ja samalla huomioin erilaiset silmukkamäärät. Osa paloista on kovin paksuja, esimerkiksi Ahto. Toiset taas, kuten Nuotiovalkea, ovat muihin verrattuna keveitä. Lopputuloksesta tuli mielestäni kuitenkin kohtalaisen hyvä.